LUE  ENSIN ALHAALTA PANIIKKIHÄIRIÖN ALKU !!!!Sairauteni oli siis diagnosoitu ( vielä -90 tuntematon sairaus) mutta pelot olivat vallanneet minut täydelliseseti. Ahdistusta, pahaa oloa ja kärsimystä, mutta milloinkaan en masentunut. Muutimme vanhampieni luokse, koska  he olivat koko päivän paikalla ja mieheni kävi töissä. Olin vankina vihreän aidan sisäpuolella. Kauppaan uskaltauduin äitini kanssa ja muualle mieheni kanssa. Heräsin joka aamu klo 9 ja autoin vanhempiani ja tein kuvakudoksia. Pelkäsin lääkkeitä , enkä ottanut niitä silloin kun tarvitsin. Miten elämäni oli muuttunut tälläiseksi, minä rohkea ja pelkäämätön, olinkin äkkiä pelkojen vallassa. HALUSIN KUOLLA.
10.2.-91 veljeni teki itsemurhan ja näin mikä surun ja tuskan se jätti meille omaisille ja tajusin että minun on vaan jatkettava elämää, en voinut tehdä samaa omaisilleni.
Vanhempani erosivat  -92 ja muutimme mieheni ja äitini kanssa rivitaloon. Kävin kaksi vuotta psykoterapiassa, kaksi kertaa viikossa , parannusta se ei tuonut, mutta selvisi paniikkihäiriön syyt.  Paniikkihäiriö on perinnollistä ja siihen vaikuttavat ympäristötekijät, perinyt olen sen äidiltäni ja ymparistötekijät ovat kolme miestä, isäni, pomoni ja mieheni.Kävin läpi hiivasydroomahoidon, vaihdatutin hampaistani pois amalgaamit, kokeilin hypnoosia. ym. hoitoja.. EI APUA.
Mieheltäni loppui työ ja sitä myöten meni asunto. Muutimme maalle " yhteisasumaan" mieheni veljen ja tämän vaimon kanssa. Kälyni työ oli sellaista että hän oli aamuisin ja iltaisin töissä ja päivisin kotona. Jotenkin selvisin yksin ja pahimpina päivinä lähdin hänen mukaansa töihin tai mieheni mukaan säiliöautoon nukkumaan.
Pariskunta erosi pian ja me olimme kahden. Mieheni ei voinut mennä töihin. Perustimme maatilamatkailuyrityksen, joka olisi toiminut erinomaisesti jos mieheni olisi voinut käydä töissä. Sesonkiaika oli lyhyt mutta kiireinen.Velkaannuimme . Tein tuon koko ajan valtavasti käsitöitä ja minulla oli paljon ideoita, jota toteutin. Paniikkihäiriöisillä on tapana alkoholisoitua mutta minä join tuona kymmenenä vuotena vain lasillisen shapanjaa Uutena Vuotena ja Vappuna.
Nukuin paljon, uni oli pakoa todellisuudesta.Välillä oli niin paha olo että en antanut mieheni mennä edes ulos tupakalle. Tälläistäkö olisi loppuelämäni.....