LUE ENSIN ALHAALTA PANIIKKIHÄIRIÖN ALKU !!!!Sairauteni oli
siis diagnosoitu ( vielä -90 tuntematon sairaus) mutta pelot olivat
vallanneet minut täydelliseseti. Ahdistusta, pahaa oloa ja kärsimystä,
mutta milloinkaan en masentunut. Muutimme vanhampieni luokse,
koska he olivat koko päivän paikalla ja mieheni kävi töissä. Olin
vankina vihreän aidan sisäpuolella. Kauppaan uskaltauduin äitini kanssa
ja muualle mieheni kanssa. Heräsin joka aamu klo 9 ja autoin
vanhempiani ja tein kuvakudoksia. Pelkäsin lääkkeitä , enkä ottanut
niitä silloin kun tarvitsin. Miten elämäni oli muuttunut tälläiseksi,
minä rohkea ja pelkäämätön, olinkin äkkiä pelkojen vallassa. HALUSIN
KUOLLA.
10.2.-91 veljeni teki itsemurhan ja näin mikä surun ja tuskan se jätti
meille omaisille ja tajusin että minun on vaan jatkettava elämää, en
voinut tehdä samaa omaisilleni.
Vanhempani erosivat -92 ja
muutimme mieheni ja äitini kanssa rivitaloon. Kävin kaksi vuotta
psykoterapiassa, kaksi kertaa viikossa , parannusta se ei tuonut, mutta
selvisi paniikkihäiriön syyt. Paniikkihäiriö on perinnollistä ja
siihen vaikuttavat ympäristötekijät, perinyt olen sen äidiltäni ja
ymparistötekijät ovat kolme miestä, isäni, pomoni ja mieheni.Kävin läpi
hiivasydroomahoidon, vaihdatutin hampaistani pois amalgaamit, kokeilin
hypnoosia. ym. hoitoja.. EI APUA.
Mieheltäni loppui työ ja sitä
myöten meni asunto. Muutimme maalle " yhteisasumaan" mieheni veljen ja
tämän vaimon kanssa. Kälyni työ oli sellaista että hän oli aamuisin ja
iltaisin töissä ja päivisin kotona. Jotenkin selvisin yksin ja
pahimpina päivinä lähdin hänen mukaansa töihin tai mieheni mukaan
säiliöautoon nukkumaan.
Pariskunta erosi pian ja me olimme kahden.
Mieheni ei voinut mennä töihin. Perustimme maatilamatkailuyrityksen,
joka olisi toiminut erinomaisesti jos mieheni olisi voinut käydä
töissä. Sesonkiaika oli lyhyt mutta kiireinen.Velkaannuimme . Tein tuon
koko ajan valtavasti käsitöitä ja minulla oli paljon ideoita, jota
toteutin. Paniikkihäiriöisillä on tapana alkoholisoitua mutta minä join
tuona kymmenenä vuotena vain lasillisen shapanjaa Uutena Vuotena ja
Vappuna.
Nukuin paljon, uni oli pakoa todellisuudesta.Välillä oli
niin paha olo että en antanut mieheni mennä edes ulos tupakalle.
Tälläistäkö olisi loppuelämäni.....
torstai, 8. helmikuu 2007
Kommentit